Yhden perheen tarina

Hei!

Minä olen pieni poika, asun äitini ja isäni kanssa pienessä talossa metsässä.

Minun nimeni on Vanja.

Joka aamu minun äitini sanoo:

– Kello on jo kuusi, on aika mennä kouluun.



Minä en halua nousta, mutta minun täytyy pestä hampaat ja käydä suihkussa.

Sitten me syömme lettuja mustaherukkahillolla ja juomme teetä tai kahvia. Minä rakastan kahvia, mutta minun isäni sanoo, että minun pitäisi juoda teetä tai maitoa, koska olen aika pieni nyt. Minun isäni ei syö kanssamme, koska hän käy työssä iltaisin ja nukkuu aamuisin.

Minun isäni on kalastaja. Hän on aina työssa, koska meidän perheemme on hyvin iso, mutta vain minun isä on töissä nytminun veljeni ja minun sisareni ovat pieniä, siksi minun äitini on aina kotona heidän kanssaan.

Minä tykkään käydä koulussa, koska minulla on paljon ystäviä siellä. Meillä on viisi tuntia joka päivä.

Meillä on paljon hyvin mielenkiintoisia oppiaineita. Ne ovat suomen kieli, venäjän kieli, musiikki ja matematiikka.

Päivällä koulun jälkeen minä ja minun ystävämme leikimme, syömme marjoja metsässä tai käymme järvien rannalla. Me tykkäämme kalastaa, metsästää, kiipeillä puissa ja leikkiä piilosta.

Sitten minä menen kotiin ja autan minun äitiäni.

Huomenna on minun mummoni syntymäpäivä. Mummoni asuu Suomessa, mutta me asumme Venäjällä.

Joka mummoni syntymäpäivä me vierailemme minun mummollani ja ukillani.

He asuvat suuressa talossa pienen kylän keskustassa.

Heidän kodissaan on neljä huonetta. Kun menemme sinne, minun isäni ei lähde töihin, koska me matkustamme autolla ja hän on kuskina.

Kun saavumme, minun mummoni ja ukkini ovat oikein onnellisia.

Me ostamme kakkua ja suklaata, kahvia ja hedelmiä kaupasta läheltä kotiani.

Myös ostamme tuliaisia.



Minun mummoni ja ukkini aina sanovat: «Ei tarvitse ostaa kaikkia näitä lahjoja, me olemme ihan iloisia nähdä teidät kaikki!»

Minun mummoni kattaa pöytää ja koko perhe auttaa.

Sitten syömme ja juomme paljon, tanssimme ja laulamme.

Illalla minun isäni ja isoisäni tavallisesti menevät kalaan ja ottavat joskus minutkin mukanaan.

Yöllä minun isoäitini antaa minulle kiikarit ja menemme katolle katsomaan tähtiä.

Kun olen Suomessa, aina luen kirjaani Muumipeikosta.

Nyt luen "Muumipeikko ja pyrstötähti" – kirjaa.

Minun äitini tietää, että minä rakastan muumeja, siksi hän ostaa muumikirjoja ja Arabian muumimukeja. Minulla on jo neljätoista muumimukia nyt.

Kun olen Suomessa metsässä, aina etsin Muumipeikkoa ja Nuuskamuikkusta, mutta aina muistan, että Mörkö on lähellä, varsinkin öisin.

Minun isäni aina sanoo: «Ei tarvitse pelätä, se on vain kirja.»

Mutta minä toivon näkeväni Muumipeikon metsässä tai lähellä järviä.

Minä haluan olla ystäviä Muumipeikon kanssa.

Minulla on kolme suomalaista ystävää, jotka asuvat lähellä minun mummoani ja ukkiani. He eivät puhu venäjää, mutta se ei haittaa, koska minä osaan suomea.

En tiedä, miksi he eivät opiskele venäjää, jos heidän isoisänsä ja isoäitinsä asuvat Venäjällä.

Minun ystäväni kertovat joulusta, lumesta, revontulista ja Lapista. Totta kai, minä haluaisin katsoa.

Minä ja minun ystävämme menemme kalastamaan järven tai joen rannalle.



Sitten me keitämme ja syömme lohikeittoa. Se on aina niin hyvää! Erityisesti on hyvää syöda kuumaa lohikeittoa, jos tuulee ja sataa.

Usein meillä ei ole kermaa, mutta lohikeitto on aina hyvää ilman kermaakin. Joskus meillä ei ole perunoita, niin me keitämme lohikeittoa pelkästä kalasta. Kun me menemme järven tai joen rannalle, minä aina otan leipää ja suolaa mukaani, koska minun ystäväni aina unohtavat.

Minä olen melko väsynyt, mutta tyytyväinen. Illalla minä haluan vain nukkua.

Aamulla minun isoisäni haluaa katsoa, osaanko ajaa pyörällä.

Ensin hän haluaa tarkistaa polkupyörän, mutta sitten hän unohtaa ja ajaa itse. Minä olen tyytyväinen, että minun ukkini on iloinen. Minulla on polkupyörä kotona ja voin ajaa paljon.

Päivällä minun mummoni tekee sienikeittoa. Meidän iso perheemme tykkää sienikeitosta kermalla.

Minun mummoni juo kahvia maidolla, siksi minun täytyy mennä kauppaan ja ostaa maitoa. Myös ostan juustoa, leipää ja voita.

Kun olen kotona, minun mummoni antaa vähän suklaata, jota syömme minun ystävieni kanssa.

Illalla kaikki menemme saunaan. Tämä sauna on melko vanha, mutta olen aina iloinen olla siellä, se on hyvin mukava. Saunassa on kuuma, mutta ulkona tuulee ja sataa. Meillä on sauna kotona Venäjällä myös, mutta se on uusi.

Sitten syömme, juomme ja menemme nukkumaan aikaisin.



Aamulla minun isoisäni antaa meille taskulampun ja sitten menemme luolaan. Se on jännittävää. Minä saan kertoa siitä Venäjällä. Minun isoisä kertoo paljon.

Luolasta menemme kotiin, koska on sunnuntai ja huomenna minun täytyy mennä kouluun ja minun isäni menee töihin.

Kotona me syömme ja juomme paljon, koska kaikki mummot tykkäävät ruokkia kaikkia hyvin ja paljon.

Kun me olemme syöneet ja juoneet, lähdemme kotiin autolla.

Minun mummoni ja ukkini tuovat teetä, juustoa, lohikeittoa, kaksikymmentäviisi voileipää, marjahilloa ja hunajaa.

Ruokaa on paljon. Mutta automatka on kuusi tuntia, sekin on paljon.

Minun sisareni ja veljeni ovat pieniä ja he nukkuvat autossa.

Äiti puhuu puhelimessa mummoni kanssa kolme tuntia, sitten me syömme, sitten äiti puhuu mummon kanssa taas.

Minä syön jatkuvasti ja katson kiikareilla, luen ja piirrän. Minä olen hyvin väsynyt ja haluan nukkua.

Vihdoin me olemme kotona!

Minun isäni kantaa lapset taloon, koska he ovat unisia eivätkö pysty kävelemään.

Maanantaiaamuna minä nousen kello viisi, koska en malta odottaa, kun saan nähdä minun ystävät ja kertoa meidän matkastamme Suomeen.

Mutta ensin minun täytyy mennä kylpyhuoneseen, sitten syödä jogurttia ja banaani. Minun äiti sanoo:”Vanja, kello on seitsemän, haluatko myöhästyä? Sinun täytyy lähteä nyt!

Minä otan minun reppuni ja juoksen kouluun!

Hei hei!